Arvostelut: 20. ULOTTUVUUS
Sivumäärä arvosteltaessa: 435 sivua
Piirtäjä: Reimari
Jo 20. Ulottuvuuden nimi- ja "takakansiteksti" antavat melko hyvän kuvan siitä, mitä sarjakuvan juoni ensisijaisesti tulee pitämään sisällään. Sooda-niminen tyttö joutuu vessanpöntön kautta toiseen ulottuvuuteen (joka vaikuttaa päällisin puolin jotenkin feodaaliajan Japanin, nyky-Japanin ja Kiinan yhdistelmältä), jossa hän on aivan vieras, ja jossa hänen nyt tulee selviytyä "gyodina", siis ulottuvuutta vaihtaneena henkilönä, jolla onkin sitten omia ongelmia.
__SINÄ PERVO!__ Sarjakuva alkaa, kuten lupaakin, enemmän tai vähemmän siitä, kun Sooda Soun imaistaan naapurin vessanpöntön kautta toiseen ulottuvuuteen. Tämä kikka yhdistettynä etenkin sarjakuvan alkupään selviin Rumiko "Ranma ½" Takahashi-vaikutteisiin tuovat mieleen Inuyashan, vaikkei Sooda pulahdakaan menneisyyteen. Tästä joko pitää tai sitten ei; Takahashilta on lainattu myös hahmojen selvät tsundere-taipumukset - kaikki ovat (toistensa mielestä, oli siihen oikeaa syytä tai ei) jatkuvasti pervoja, ja siitä kuuluu rangaista!
Mikäli pervo- ja vessahuumori ei miellytä, etenkin sarjakuvan alku jättää epämieluisan maun suuhun. Joskus hahmojen käytös jopa hämmentää - naisten auttaminen tekee automaattisesti pervoksi? Meillä päin etenkin naisia auttavia miehiä kutsutaan herrasmiehiksi - kieroiksi sellaisiksi, jos heidän ainoa päämääränsä on päästä "läheisiin väleihin". Erityisesti alkupään huumori on melko tekemällä tehtyä ja kliseistä luettavaa, mikäli on tutustunut edellä mainitun Takahashin töihin.
__400 SIVUA...__
20. Ulottuvuus on kehittyvä sarjakuva, mutta joskus kehitystä toivoisi nopeammaksi. Aivan uusimmat sarjakuvan sivut tuntuvat joskus olevan kuin eri sarjakuvasta, sillä se paitsi tuntuu käsittelevän suhteellisen eri asioita kuin ensimmäiset luvut - sarjakuvan aihe vaihtuu tappelusekoilusta käsittelemään esimerkiksi lääkeriippuvuutta - ja on myös paremmalla piirtojäljellä tehty. Ainakin suhteessa. Fakta on, että parhaimpinakin hetkinä 20. Ulottuvuus tuppaa näyttämään hieman sutaistulta. Ero on kova etenkin, kun vertaa Reimarin toiseen sarjakuvaan, Mustaan Kissaan ja Pikku Prinssiin.
Taustoja saisi olla enemmän, ja nopeatempoisenkin piirtämisen aikana voisi keskittyä piirtämään lihakset ja ääritapauksessa jopa raajat ja kasvonpiirteet oikeille paikoilleen. Esimerkiksi Posemaniacs tarjoaa hyvää apua lihasten paikoilleen saamiseen eri kuvakulmissa, asennoissa ja perspektiiveissä. Piirtotyyli jättää anatomisesti paljon toivomisen varaan, ja hahmot sekä taustat ovat hyvin litteitä ja yksiulotteisia. Kirjoitusvirheet ja käsintekstitykset onneksi loppuvat loppua kohti, mutta reiluuden vuoksi esimerkiksi alun käsitekstitetyt ja oikolukemattomat sivut voisi tekstittää kokonaan uudestaan.
__GYODI JA KUMPPANIT__ Sitten hahmot. 20. Ulottuvuus tarjoaa koko kirjon hahmoja, joista lukijoiden mieleen jäävät varmaankin kaikkein parhaiten Mako, Diskido ja Sooda itse. Visuaalisesti mieleenjäävin on Atari Hagio silmälappuineen ja kaljuineen. Osa hahmoista tuppaa hukkua hieman massaan, ja vaikka hahmoissa on muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia, heidän luonteisiinsa ei (taaskaan) saa kunnon tuntumaa ennen sitä, kun 2. volume starttaa kunnolla käyntiin. Hahmot eivät ole ärsyttäviä tai mitään sellaista - heihin vain on ensi alkuun vaikea saada tuntumaa. Joskus hahmoja on hieman vaikea erottaa fyysisestikin toisistaan, kiitos sarjakuvan värittömyyden - harmaasävyt auttavat asiaa jonkin verran, mutta olisi mukava saada hahmoille näkymään erilaisten hiustyylien lisäksi myös kasvonpiirteisiin suurempia eroja. Esimerkiksi sivuprofiilit ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia hahmojen kesken.
__ELI__
20. Ulottovuuden kiintoisin osuus alkaa vasta 2. volumessa - siihen saakka on vain rämmittävä. Kun pervospelleilyt ja muut epämääräisyydet vaihtuvat hieman kypsempiin aiheisiin ja tekstitys alkaa sujua, tulee sarjakuvastakin heti mielenkiintoisempaa luettavaa. Sarjakuvaa voi siis suositella niille, jotka eivät kavahda alun karkeaa jälkeä vaan jaksavat odottaa yli 200 sivua, jotta sarjakuva jaksaa kiinnostaa.
:: Bellisarios Maxim
Sivuston materiaali, ellei toisin mainita, on © Meo tai joku muu BM:n jäsenistä. Layoutin kuvat ovat CG Texturesista. Sarjakuvien yhteydessä käytetyt esimerkkikuvat © piirtäjänsä, kuvia on käytetty vain esimerkkitarkoituksiin eikä niistä kerry voittoa tämän sivuston ylläpitäjille.