Arvostelut: 20. ULOTTUVUUS
Sivumäärä arvosteltaessa: 108 sivua
Piirtäjä: Takashi Nakayama (käsikirjoittaja: Siarra Fenris)
Jetronicin maailma sijoittuu vuoteen 2026, jolloin maailma on kehittynyt paljon näistä päivistä. Sen lisäksi maan kamaralla ei enää tallustele juurikaan ihmisiä, vaan noidi-nimityksellä kutsuttuja hieman kissamaisia humanoideja. Jetronic on jo pidemmän linjan sarjakuva, joka on aloitettu alustakin moneen kertaan. Nykyinen versio Jetronicia lupailee outoja murhia, synkkyyttä ja epäolentoja ja kuulostaa hyvinkin kiinnostavalta. Vaan onko se?
__TERVETULOA MOON ISLANDILLE__ Sarjakuva alkaa katsauksella siitä, millaiseksi maailma on muuttunut, ja vaikka tämä kertoo kaiken tarpeellisen nopeasti, on hieman kyseenalaista, kannattaako nämä sivut laittaa heti ensimmäiseksi. Suoraan sanottuna kaksi ensimmäistä prologin lukua eivät houkuttele jatkamaan lukemista. Sen lisäksi arvostelijat kiinnittivät huomiota Moon Islandin sijaintiin - mikäli ensimmäisessä ruudussa näkyvä manner on Pohjois- ja Väli-Amerikkaa, Moon Island on Tyynen meren eikä Atlantin puolella. Tapahtumapaikkana Moon Island on uniikki, ja oma saari ratkaisee kätevästi ongelman siitä, onko paikka "oikein piirretty" - kun paikan kartan suunnittelee itse, ei ainakaan voi epäonnistua paikan kuvaamisessa. Sen lisäksi Moon Island vaikuttaa kiinnostavalta: miksi saari rakennettiin, kenen toimesta?
__MARCO JA HÄNEN TAUSTAHAHMONSA__
Päähenkilökaarti - joka muuten on iso! - ei tunnu tästä asiasta kiinnostuneen. Hahmojen suunnittelu on selvästi viety pitkälle: jokaisella heistä on oma tyylinsä ja hahmot erottaa toisistaan helposti pelkän tyylitajunkin perusteella. Valitettavasti ulkokuorta pidemmälle hahmoista on tutustuttu vain päähenkilöltä vaikuttavaan Marcoon; Jetronic on vasta "Volume 1:ssä", mutta siitä huolimatta yli sadan sivun aikana vain Marcosta on saatu selville mitään kiinnostavaa.
Sen lisäksi Takashin tulisi kiinnittää huomiota hahmojensa, etenkin miespuolisten, anatomiaan, etenkin alaruumiin kohdalla. Marcon tapauksessa naiselliset lanteet ovat ilmeisesti jo tarkoituksellista, mutta mutta samanlaista tiimalasivartaloa esiintyy myös muilla sarjan miespuolisilla hahmoilla. Naispuolisten hahmojen anatomia on hanskassa.
__SKIN OF A KILLER__ Eräs seikka erottaa Jetronicin monista muista halvemmista nettisarjakuvista; piirtojälki. Vaikka silloin tällöin muutamat yksityiskohdat takkuavat, Jetronicin puolustukseksi on sanottava, että esimerkiksi taustat ovat nätisti piirrettyjä, eivätkä vain epämääräistä mössöä. Vaikka piirtojälki onkin selvästi manga-vaikutteista, Takashin tyyli ei ole mitään tusinamangaa, vaan miellyttävän omanlaisensa. Länsimaisen ja japanilaisen tyylin sekoitus sopii hyvin Jetronicin tarinaan ja ympäristöön. Takashin väritys on hienoa, mutta väripaletti on liki tuskallisen kirkas: siitä joko pitää tai ei. Allekirjoittaneet toivoisivat hieman vähemmän kirkasta palettia, mutta toisaalta myös väriloistolla on ystävänsä. Takashin väritysmaailma ei kokeilekaan olla täysin realistinen, mutta joskus jatkuva kiillon määrä pistää silmään.
Sarjakuvamielessä etenkin sarjakuvan alku on pettymys. Monesti hahmoista näkyy ruuduissa vain ylävartalo, ja zoomina on lähikuva tai puolikuva. Hahmoista muistaa kasvot, mutta esimerkiksi ruumiinmuotojen erilaisuudet menevät (silmiinpistäviä lantioita lukuunottamatta) ohitse kasvojen ollessa painopisteenä. Vaikka ympäristön vaihtuminen on aina selkeä ja taustoihin on panostettu kunnioitettavan paljon – silloin kun ne mahtuvat ruutuun – tutuimmaksi tulevat silti hahmojen kasvot, joita kuvataan tuskallisen läheltä turhankin usein. Muunmuassa mielialat ovat lähes täysin kiinni ilmeissä ja dialogissa, eivätkä esimerkiksi kehonkielessä.
__PALJON MELUA TYHJÄSTÄ__
Jetronicin juoni käynnistyy tuskallisen hitaasti. Sarjakuvaa on viisi lukua ja prologi, yli sadan sivun verran, ja prologin ja neljännen luvun lopun lisäksi sarjassa ei juuri ole nätin taiteen lisäksi mitään mielenkiintoa ylläpitävää. Juonta kuljetetaan pääasiallisesti dialogin varassa ja se, tuota, "kuuluu". Hahmot puhuvat. Puhuvat. Puhuvat. Puhuvat. Puhuvat. Ja puhuvat. Taustat vain vaihtuvat.
Kaikesta dialogin määrästä huolimatta hahmoista ja heidän persoonallisuuksistaan ei juuri käy ilmi kuin pintapuolisia piirteitä ja varsinaista toimintaa, joka ei pohjaa vain hahmojen arkiaskareisiin ja keskusteluihin, saadaan vasta neljännessä luvussa. Silti tapahtumat eivät käy lukijalle vielä silloinkaan selviksi; Sata sivua on iso määrä sarjakuvaa, ja niiden kuluessa varsinaisen juonen kuuluisi jo päästä liikkeelle kiusoittelua ja vihjeitä tehokkaammin. 108 sivun jälkeen ei vieläkään tiedetä ohimeneviä viittauksia lukuunottamatta mitään siitä, mitä kulisseissa tapahtuu ja mikä Marcon ynnä muun hahmokaartin rooli näissä tapahtumissa tulee olemaan. Jotain on pielessä, mutta hahmot ovat siitä autuaan tietämättömiä yli sadan sivun ajan, ja niin on lukijakin.
__ELI__
Jetronic tarjoaa lukijoilleen kirkasta ja sievää silmäkaramellia yli sadan sivun verran, käsikirjoituksen jäädessä toistaiseksi hyvin paljon tämän väriloiston varjoon. Sarjakuvaa suositellaan lukijoille, joita sarjakuvan hitaus ei haittaa ja jotka osaavat keskittyä sen sijaan Moon Islandin nättinaamaisiin asukkaisiin varsinaisen juonen odottamisen sijaan. Tulevaisuudessa Jetronic ehkä petraa tahtiaan, jolloin toiminnallisistakin sarjakuvista pitävät lukijat löytäisivät jotain, josta pitää.
:: Bellisarios Maxim
Sivuston materiaali, ellei toisin mainita, on © Meo tai joku muu BM:n jäsenistä. Layoutin kuvat ovat CG Texturesista. Sarjakuvien yhteydessä käytetyt esimerkkikuvat © piirtäjänsä, kuvia on käytetty vain esimerkkitarkoituksiin eikä niistä kerry voittoa tämän sivuston ylläpitäjille.