 InformaatioMaailmaLiittyminenPelaamaanMuuta |
HistoriaVarhaishistoria ★ Pelihistoria O  ★ Varhaishistoria Kauan sitten Akimoton niemimaata asutti yksi suuri koiralauma, jonka jäsenet elivät sopuisasti keskenään rauhan ja harmonian aikaa. Tuota rauhaa piti yllä lauman karismaattinen ja vahva johtaja, joka oli ansainnut laumalaistensa kunnioituksen ja tottelevaisuuden. Johtaja saavutti erittäin korkean ja kunnioitettavan iän, mutta eräänä päivänä kuolema oli päättänyt viedä arvostetun uroksen mukanaan Manan maille. Tuntiessaan elinvoimansa hiipuvan, vanha johtaja kutsui paikalle kaksi poikaansa. Nämä veljekset olivat puoliverisiä, puoliksi kishuja ja puoliksi shikokuja. Tuohon aikaan sekarotuisuutta katsottiin hyvänä, lauman kahta eri rotua yhdistävänä tekijänä. Näille veljeksille lauman johtaja uskoi paikkansa, toivoen heidän jatkavan isänsä tassunjäljissä rauhan tiellä. Saatuaan pojiltaan myöntävän vastauksen esitettyyn pyyntöön iäkäs johtaja sulki silmänsä ja astui rajan taakse paremmille metsästysmaille. Kaksi veljestä - väreiltään toinen tumma ja harjallinen, toinen vaalea ja harjaton, vaikka kumpikin puoliverisiä olivat - astuivat suuren lauman johtoon aivan kuin heidän isänsä oli toivonut. Kumpikin löysi aikanaan itselleen puolison ja molemmat saivat jälkikasvua. Lauma jatkoi entisellä radallaan – aina tiettyyn pisteeseen asti. Eräänä päivänä johtajaveljesten välille syttyi tulinen riita, ja heidän välilleen alkoi muodostua kuilu. Eripuran vain syventyessä alkoi lauma jakaantua kahtia. Tummat ja harjalliset ottivat esikuvakseen sen johtajaveljeksen, joka muistutti ulkonäöltään enemmän heitä, hänet, johon he saattoivat paremmin tuntea yhteenkuuluvuutta. Samalla tavalla vaaleat ja harjattomat alkoivat kerääntyä veljeksistä vaaleamman taakse. Lopulta päädyttiin siihen pisteeseen, että lauma oli jakautunut kahteen suurin piirtein yhtä vahvaan puolueeseen. Puolien välinen kuilu oli kasvanut suureksi ja toista kohtaan tunnettu halveksunta muuttui pian vihaksi, osapuolien väliset kanssakäymiset aggressiivisemmiksi ja väkivaltaisemmiksi. Lopulta veljekset hajottivat suuren lauman kahtia omien erimielisyyksiensää takia, ja johtajien kannattajat seurasivat päällikköään. Toinen lauma – tummaturkkisista ja harjallisista koostuva Karasu – asettui asumaan niemimaan läntiselle puolelle, kun vastaavasti vaaleat ja harjattomat veljensä – Hakuchot – ottivat haltuunsa niemimaan itäisen osan. Näin alkoi kahden lauman välinen syvä ja sukupolvesta toiseen vannottu viha, joka on kestänyt kautta historian aina näihin päiviin asti. Vuosisatojen ja monien sukupolvien kuluessa vihollislauman veri kuihtui pois laumalaisista, jättäen jälkeensä vain puhtaita kishuja ja shikokuja, joita pidettiin lauman vanhimpina ja puhtaina rotuina. ★ Pelihistoria Clichéen pelihistoria alkaa ajasta, jolloin Karasuin johtajan nimi oli Hagar, ja Hakucholla oli johtajattarena Vitka. Laumojen välinen sota oli raivoisa. Ilkitöitä tehtiin molemmin puolin, eikä sopua näyttänyt löytyvän millään. Johtajat nimittivät itselleen neljä kenraalia, joiden tehtävänä oli toimia johtajan henkivartijoina ja lähimpinä avustajina. Näihin aikoihin Sergei-niminen susi perusti Kuro Tenshin lauman tuomaan rauhaa niemimaalle kahden sotivan lauman sekaan. Vielä tällöin mustat enkelit koostuivat täysin puolueettomista koiraeläimistä, eikä jakaumaa kummankaan päälauman suhteen vielä näkynyt. Sodan keskelle ilmestyi yksi pieni, kymmenen koiraeläimen ryhmittymä, Samurait, joiden tarkoitus oli Kuro Tenshien tavoin tuoda rauha Akimotolle. Varsin pian Samuraiden nousun jälkeen kaikkien tietouteen kohosi toinenkin ryhmittymä, Metsästäjät, joita johti Samuraiden johtajan, Altairin, veli, Gilchrist. Metsästäjien päämäärä oli vain aiheuttaa mahdollisimman paljon harmia Samuraille, minkä johdosta nämä kaksi ryhmittymää ottivat yhteen usein. Eräänä päivänä Hagar päätti monen vuoden jälkeen luovuttaa johtajan asemansa toiselle, jolloin sen peri tummaturkkinen punaniska, Horitomura. Suurin piirtein samoihin aikoihin Hakuchoissa ikä alkoi painaa johtajatar Vitkaa, joka päätti antaa paikan nuorelle tyttärelleen, Fukachille. Koska neito oli vielä suhteellisen nuori, nimitettiin varajohtajaksi ja Fukachin neuvonantajaksi kokeneempi soturi, Vinley. Näinä aikoina laumojen arvojärjestys alkoi muotoutua tarkemmin. Kenraalien tointen lisäksi laumalaisille jaettiin erilaisia tehtäviä kylä- ja rajavartijasta vakoojiin ja valitsijoihin asti. Karasuissa Horitomura nimitti varajohtajakseen tulisen ja tuittupäisen Charan. Kuro Tensheissä niin ikään tapahtui muutoksia. Lauman perustaja Sergei katosi kuin taivaan tuuliin. Hänen jälkeensä lauman johtoon nimettiin vakaa ja oikeamielinen Hyôzan, joka piti laumaa yhtenäisenä. Sota niemimaalla jatkui jatkumistaan, eikä Kuro Tenshien tai Samuraiden ponnistelut näyttäneet olevan tarpeeksi, jotta saataisiin rauha. Kahden lauman välinen viha oli juurtunut liian syvälle. Kaikki kärjistyi, kun Karasuin Horitomura sairastui eikä enää kyennyt hoitamaan tehtäviään. Tällöin Chara otti hoitaakseen lauman johtajan tehtävät. Tällöin tapahtui laumoissa lisää uudistuksia. Kuhunkin laumaan luotiin erillisiä iskuryhmiä, joista kukin sai oman komentajansa. Arvoasteikolla komentajat kohosivat kenraalien tasolle, ja heitä oli yhteensä seitsemän. Nämä ryhmät suorittivat erilaisia tehtäviä komentajiensa alaisuudessa, pääasiallisesti vihollislaumalaisia ja näiden ryhmiä vastaan taistellen. Yksi merkittävimmistä ryhmien yhteenotoista tapahtui karasujen tunkeutuessa joutsenten maille. Ensimmäiseksi karasut loivat harhautuksia, houkutellen suuren osan hakuchosotureista pois kylästä, jättäen sen melkein puolustuskyvyttömäksi. Tällöin Charan johtama Karasun ensimmäinen ryhmä hyökkäsi kylään, sytyttäen sen palamaan. Karasut saivat riehua aikansa, kunnes joutsenkomentaja Karasiumin johtama Hakuchon kolmas ryhmä saapui paikalle pelastamaan sen, mitä pelastettavissa oli. Kun karasut oli ajettu tiehensä ja joutsensoturit palailivat, löysivät he puoliksi palaneen kylänsä rauniot ja monia tulipaloon ja sen aiheuttamiin kaasuihin kuolleita laumatovereitaan. Kosto eli heidän mielessään vahvana, mutta sillä hetkellä heidän täytyi keskittyä kylänsä jälleenrakentamiseen. Jonkin aikaa tämän tapahtuman jälkeen Horitomura lähti Karasujen parista, jolloin Chara otti virallisesti paikkansa lauman johdossa. Näihin aikoihin myös Hakuchon Fukachi katosi, ja varajohtaja Vinley kohosi täyttämään tyhjäksi jääneen johtajan paikan. Myös Kuro Tenshissä tapahtui muutoksia: Hyôzan nimittäin nimitti rinnalleen kaksi muuta johtajaa, Snapen ja Bagaraatanin, sillä lauman johtajuuden taakka alkoi olla liikaa sokean johtajan voimille. Varsin pian tämän jälkeen Hyôzan kuitenkin vetäytyi ja antoi johtajan paikkansa Brancolle. Tähän aikaan Myös Metsästäjien johtaja katosi, ja hänen tilalleen valittiin Käärme, joka jatkoi ryhmittymän ylläpitoa entistäkin julmempaan malliin. Kerran eräs karasuista koostuva ryhmittymä oli tunkeutunut joutsenten maille. Eräs Metsästäjien jäsen varoitti hakuchoja asiasta, ja nämä lähettivät oman iskujoukkonsa korppeja vastaan. Kaikki ryhmän karasut saivat surmansa. Tässä ryhmässä oli ollut mukana myös karasujohtajattaren puoliso, Samaniel. Kumppaninsa menetyksestä raivostunut Chara joukkoineen kaappasi raskaana olevia joutsennaaraita. Näiden annettiin synnyttää pentunsa, ja naaraat pakotettiin katsomaan, kuinka korpit murhasivat heidän jälkikasvunsa. Tämän jälkeen joutsenet menettivät itsekin henkensä. Tapettujen joutsenten ruumiit heitettiin Hakuchojen mailla sijaitsevaan järveen, minkä seurauksena sen vesi muuttui myrkylliseksi, mikä aiheutti sairauksia valkoturkkisten laumassa. Eräänä lokakuisena päivänä tapahtui kummia. Maa alkoi tärähdellä ja järistä. Metsät kaatuivat ja maa avautui monestakin paikkaa. Koirat olivat jäädä luonnonvoimien armoille, ja laumat menettivät paljon uljaita yksilöitä. Maanjäristyksen jälkeen koirat joutuivat totuttelemaan hieman uusiutuneisiin asuinalueisiinsa. Maanjäristys romahdutti myös koko Akimoton kaupungin, minkä johdosta ihmiset jättivät niemimaan yksinomaan koiraeläinten haltuun. Maastonmullistuksen jälkeen Karasun parissa tapahtui ihme. Johtajattaren kuollut puoliso nousi kuolleista. Kukaan ei tiennyt miten, eikä Samaniel koskaan kertonut kenellekään. Yleisesti sitä pidettiin taivaan lahjana. Varsin pian tämän jälkeen hakuchot päättivät, että nyt oli heidän vuoronsa. Hakuchot hyökkäsivät suoraan Karasujen kylän lähettyville, minkä johdosta korppien soturit lähtivät taistoon. Lauman johto uskoi lauman nuorimmaiset kahden luotetun naaraan hoiviin ennen taistoon lähtöä. Nämä naaraat kuitenkin olivat sopineet erillisen suunnitelman hakuchojen kanssa. Karasupennut toimitettiin sovitussa paikassa odottaneelle joutsenryhmittymälle, joka vei nuoret harjaniskat laumansa vankityrmiin. Muutama pennuista pääsi kuitenkin pakoon, ja joutsenten ja korppien taiston laannuttua nämä pääsivät takaisin kylään kertomaan tapahtuneesta. Pentujen pelastamiseksi järjestettiin monia operaatioita, joista useimmat onnistuivat. Eräs tosin vain puoliksi. Itse karasujohtajattaren jälkikasvu oli kaapattu, ja pienen ryhmittymän voimin johtajatar puolisoineen lähti pelastamaan pentujaan. Pennut saatiin pelastettua, mutta kun pelastuspartio aikoi palata takaisin kylään, heidät yllätettiin. Vastassa oli joutsenista ja enkeleistä koostunut liittouma, jonka kanssa syntyi taistelu. Loppu oli karmaiseva. Chara otti yhteen yhden Kuro Tenshin johtajan, Snapen, kanssa, ja molemmat saivat surmansa toistensa kautta. Myös Samaniel menetti henkensä. Myöhemmin paikalle saapunut karasujen pelastuspartio joutui todistamaan hävityksen. Charan ja Samanielin ruumiit kannettiin takaisin kylään, missä heidät haudattiin lauman hautuumaalle koko lauman seuratessa toimitusta, jättäen hyvästejä pidetylle johtajapariskunnalle. Suruajan jälkeen lauman johtoon nousi kenraalin paikalta Nakajima, ohittaen näin johtajan arvonimen ”oikeutetun perijän” varajohtaja Arielin. Hakuchoissakin johto vaihtui Vinleyn kadottua, ja tämän paikalle kohosi niin ikään kenraalin paikalta vanha ja viisas Acela. Hän kuitenkin joutui pian taisteluun karasujen kanssa, minkä tuloksena hänen oletetaan kuolleen. Johtajan paikan lunasti tällöin hänen poikansa Akatsuki. Kuro Tenshitkin joutuivat uusimaan johtoaan Snapen poismenon johdosta, ja Brancon rinnalle lauman johtoon kohosivat Verily, Lunei ja Lông Wâng. Näihin aikoihin myös Samuraiden ja Metsästäjien ryhmittyvät hiljalleen kuihtuivat ja hajosivat. Metsästäjät tuhottiin melkein viimeiseen mieheen, ja Samurait lähtivät omille teilleen johtajansa Altairin kadottua. |