Markeri-väritys yhdistetään usein manga-taiteeseen, joten esim. Copicejakin mainostetaan usein "mangatusseina". Tämä on periaatteessa oikein, vaikka myös länsimainen sarjakuvataide ja etenkin mainosala käyttää nopeasti alkoholipohjaisia, kuivuvia, suht. helposti hallittavia markereita nopeiden luonnosten värittämiseen.
Suomessa helpommin saatavilla olevia markereita ovat huisin kalliit Copic-tussit ja hieman halvemmat, mutta myös kömpelömmät ja kertakäyttöisemmät ProMarkerit. Copiceja myydään Temperassa ja sen alaisissa jakeluliikkeissä, mutta Copic Ciao -settejä saa myös Infoista ja Suomalaisista. Infossa myydään myös ProMarker-tusseja. Nämä kaksi tussimerkkiä eivät kuitenkaan ole ainoat markerimerkit. Muita merkkejä ovat ProMarkereiden "sisarmerkki", TriaMarker, joka on hieman kuin kalliimpi, täytettävämpi ja moniteräisempi vaihtoehto, sekä Neopikot, joita Suomeen saa vain nettikaupan avulla.
Kaikki tussit pelaavat melko hyvin yhteen, mutta niissä on itseasiassa pieniä eroja. Esimerkiksi ProMarkereiden (ja varmaan myös Triojen) värineste on "läpikuultavampaa" kuin Copicien, ja Neopikojen tussineste on "vahvempaa", eli levittää lineart-tussia helpommin kuin kollegansa. Testaile eri tusseja, jotta löydät suosikkisi, tai yksinkertaisesti käytä kaikkia tusseja yhdessä. Etenkin Trioissa ja Copiceissa on tuhoton valikoima, joten usko pois, löydät kyllä värejä.
Kaikkiin - tai ainakin useimpiin - tussimerkkeihin sisältyy myös väritön "blenderi-tussi", jossa on värin sijasta pelkkää "ohennusainetta". Sitä voi käyttää erilaisten efektien tekemiseen, esimerkiksi "feidaukseen" tai liukuvärjäykseen, tai sitten ihan ohentamaan väriä, jos levittää ensin blenderkerroksen ja sitten vasta varsinaisen värin, kun blenderi on vielä märkää.
Tussien lisäksi monet markeri-valmistajat tarjoavat muitakin enemmän tai vähemmän hyödyllisiä lisäosia tusseihin.
Tekniikoita
Markereilla on myös mahdollista saada tietynlaisia "liukuvärjäyksiä" (eli gradientteja). Mitä enemmän värejä, sitä helpommin liukuvärjäys tapahtuu, mutta jo kahdellakin värillä saa jotain aikaiseksi. Kaikki esimerkit... no, yhtä lukuunottamatta, ovatkin kahdella värillä toteuttettuja.
Kun haluat gradientti-väriä, aloita toisella väreistä, ja väritä sillä värillä haluamasi alue ja osa kohdasta, johon haluat gradienttia. Muista pitää gradient-reuna märkänä! Vaihda sitten nopeasti väriä ja väritä osin edellisen alueen päältä, kun edellinen väri on yhä märkä. SIIS! Ensin väriä 1, pidä väri 1:n reuna, josta haluat gradientin alkavan, märkänä, ja väritä sitten väri 2:sella tämän märän alueen päältä. Jos haluat lisätä vaikutelmaa, lisää värin 2 ollessa vielä märkä lisää väriä 1. Testaamalla tätä kikkaa, tajuat ehkä, mitä tarkoitan.
Kaksi "lähekkäin" olevaa väriä, kuten sininen ja vihreä, punainen ja violetti, keltainen ja vihreä jne., sekoittuvat helpommin kuin "kaukana" olevat värit (katso esimerkkikuva, jossa on sekoitettu violettia ja punaista, sekä esimerkkikuva, jossa on sekoitettu sinistä ja punaista). Myös tussineste (ja siis tussimerkki) vaikuttaa siihen, kuinka värit sekoittuvat.
Pastellivärejä vaikuttaisi myös olevan helpompi sekoittaa keskenään kuin tummia tai hyvin kirkkaita värejä (tai sitten vain failaan)... myös lähes vastavärejä voi sekoittaa keskenään, jos värit ovat pastelleja. Esimerkkikuvassa olen sekoittanut Neopikon pastelliviolettia ja pastellivihreää, ja vaikka gradient ei ole nätein, se sekoittui selkeästi paremmin kuin sininen ja punainen copic. Hienosti tuo esimerkkikuva on muuten Vinceren haarovälistä =_= mitähän mahdoin ajatella...
Sitten on vielä sekin mahdollisuus, että vaaleamman värin (esimerkissä pinkki) sivellinkärkeen sipaistaan tummempaa väriä (harmaansininen), ja väritetään sitten tällä vaaleammalla, "sotketulla" värillä. Myös blenderiä voi käyttää gradientin toisena värinä!
Sitten on myös se "virallinen" gradienttikikka (virallinen siksi, että jokainen tussimainoskirjanen esittelee sen), eli väritetään kaksi väriä (no, esimerkissä kolme, lämpimän harmaa, pastellinsinien ja joku violettipinkki), ja sitten törkätään niiden "väliin" blenderiä. Esimerkissäni en tosin blenderiä käyttänyt, vaan itseasiassa samoja värejä kuin "pohjaväreissäkin". Kyllä silläkin jonkinlaisen liukuvärin saa aikaiseksi.
Sitten tällainen erikoisefekti -- se on tehty tiputtamalla Copicin Blender-täyttöpullosta pari pisaraa väritöntä tussinestettä. Myös blenderi-tussia voi hinkata johonkin kohtaan perusväriä, niin syntyy tietynlainen... ööh, miten sitä kuvailisi, "kulunut" efekti. Blenderin lisäksi myös muut hyvin vaaleat värit käyvät tällaisen tekemiseen - testaa, niin näet, mitä tarkoitan. Ilmeisesti myös pipetillä annosteltava tinneri käy tähän tarkoitukseen, mutta itse en ole ko. kikkaa kokeillut.
Työkuvaus
Ööps. Tässä on siis pieni työkuvaus siitä, miten minä väritän.
Käytän tässä tutoriaalissa kyninäni Copic Ciaoja, ProMarkereita ja Neopikoja. Kuva, jota väritän, on Schoelleshammerin markeri-paperille tulostettu kuva. Minä olen huomannut, että monet kuvat, jotka haluaisin värittää markereilla, syntyvät aivan tavalliselle kopiopaperille, ja koska en halua kiduttaa tussejani, skannaan kuvat koneelle, säädän Photoshopissa (hyödyllistä, jos teet esim. tussausvirheen!) ja printtaan hailakan harmaana. Miksi harmaana? Koska olen huomannut, että kun värittää ensin harmaan kuvan, ja tussaa kuvan kunnolla vasta värityksen jälkeen, saa kaikkein siisteimmän lineartin. Kannattaa muutenkin ottaa tavalla tai toisella kopio lineartista: jos mokaat värityksen, on helpompi vain printata uusi lineart kuin aloittaa piirtäminen alusta.
Nyt sitten termistiöä:
Värimerkki muotoa "W5" tai "R11" viittaa Copiciin. Värit kuten "K414" ja "K440" ovat Neopikojen värejä. Annan kummastakin myös värin nimen, esim. BG93 eli Green Grey tai K412 eli White Lily. Jos tussista on vain värin nimi, eli vaikka Turquoise, on kyseessä ProMarker.
Ja...
Kiitos mielenkiinnosta tätä tutoriaalia kohtaan. Kehut, haukut, paranteluehdotukset sun muut otetaan vastaan Chaos X:n Vieraskirjassa.