|
Kirjoittaja: Fezzy Ikärajoitus: PG Unta? Valvetta? Oli mitä oli, sen luoman maailman lävitse puhaltava tuuli oli ainakin kolea. Kietoessaan kätensä ympärilleen lämmöksi Delila saattoi silti tuntea muutakin kuin maallista kylmyyttä jäisessä viimassa. Sitä jotakin, joka herätti Delilan mielessä elävän yksinäisyyden jälleen. Mikä pahinta, Delila kyllä tiesi mitä hän tarvitsi sen yksinäisyyden lievittämiseen. Oikeastaan ketä hän tarvitsisi. Hmph, älä ole heikko, ryhdistäydy. Siinä tuulen tuuditettavana Delila kuitenkin huomasi ryhdistäytymisen vaikeaksi. Ja hänen ympärillään tuoksui syksy, kosteus ja lehdet. Tajuttuaan sen hän ei enää ollutkaan yksin. Ikuisuuden kuluttua vihdoin tuntiessaan käden laskeutuvan olalleen Delilan oli pakko ajatella: 'Missä oikein viivyit, senkin ääliö.' Delila hengitti kiivaasti sisään vetäen keuhkonsa ja päänsä täyteen Gerynin tuoksua. Vahvasti tupakkaisella tuoksulla oli Delilan vaaleaan päähän huumaava vaikutus. Joten se siis olikin unta. Petollisen ihanaa unta. It's a little lonely, but that's how it is. Delila kääntyi hitaasti ympäri. Ihan näin lähellä hän ei ollut arvannut Gerynin olevan. Seuraavaksi hänen korviaan alkoi hämmentävästi poltella. Delilan leuan linjaa seuraavat Gerynin sormenpäät tuntuivat jääkylmiltä hänen ihollaan. Se ei silti haitannut Delilaa vaan sormien pakottamana hän kallisti päätään taakse. " Olen täällä, huomaatko? " Delila saattoi tuntea miehen kuuman hengityksen joka muodosti valkeita hahtuvia kuulaaseen ilmaan. " Minä .. " Hänen täytyi näyttää vaaleanpunaiselta. Miten typerää, hän ei tahtonut olla punasteleva ja kikatteleva pikkutyttö. Delila käänsi silmänsä ylös, kohti vaahteroiden latvoissa painavana roikkuvaa, harmaata taivasta. Ensimmäinen vesipisara putosi kuin kutsuttuna. " Alkaa sataa. Tule, mennään suojaan! " Kääntäessään selkänsä miehelle Delilan tekaistu hymy haihtui. Tässä hän oli, huijasi itseään ja Geryniä esittämällä jotakuta toista. Tukehduttamalla puristavan tunteen rinnassaan. Käsi, jonka suojaan Delila sujautti omansa oli kieltämättä lämmin ja yhä suuremmaksi kasvoi tuntu syyllisyydestä. Loputtomalta tuntuvan sekunnin ajan Delila pystyi melkein aistimaan Gerynin epäluulon. Sitten tämän paino lopulta hievahti seuraamaan Delilan askelia. Again, just a little more distance. Taivas ei turhaan odottanut ja nihkeä kosteus tunkeutui Delilan vaatteiden lävitse iholle. Äkillinen nykäys pakotti Delilan pysähtymään ja arasti hän kallisti päätään vilkaistakseen mikä Gerynille tuli. " Eikö tuossa olisi? En jaksa enää kävellä. " Häntä ei siis huvittanut kulkea Delilan kannoilla seurakoiraa muistuttaen. Delila seurasi miehen käden osoittamaa linjaa. Muita vankempi ja tuuheampi vaahtera. Hetken aikaa ainoa ääni oli sateen ropina lehdille. Delila oli purra huuleensa. Sitten hän päästi kädestä irti. Jokin ei ole kohdallaan, hän ajatteli nojatessaan puun märkään runkoon. Kastuneitten vaatteiden aiheuttama vilu oli vienyt punan Delilan kasvoilta. Geryn oli kumartunut selittäin Delilaan nähden ja vaikutti poissaolevalta. Hiljaisuus. " Sinulla on lehtiä hiuksissasi. " Delila ei voinut peittää naurua äänestään. Hänen täytyi kuulostaa inhottavalta. " Älä tee mitään, et saa niitä kuitenkaan irti. " Hänen täytyi kuulostaa teennäiseltä. Kaikki oli vain kammottavaa näytelmää. Delila nojautui hieman eteenpäin ja terävällä liikkeellä irrotti yhden oranssin vaahteranlehden miehen hiuksista. Sitten hän hymyili. Gerynin hiukset tuntuivat sormissa silkkisen liukkailta. Totuus oli, ettei niitä lehtiä alkujaankaan ollut kuin muutama. Mutta nyt, nyt sen äskeisen etäisyyden palauttaminen.. Delilan vaaleat sormet siirsivät muutaman hiussuortuvan miehen kasvoilta. Geryn tuntui hätkähtävän. Delilaa se ei häirinnyt, tämä laski toisen kätensä miehen hartialle ja nojautui lähemmäs, niin lähelle että pystyi tuntemaan Gerynin lämmön säteilevän tämän märkien vaatteidenkin lävitse. " Minä en saanut tehdä mitään, right? " Miehen madallettu ääni kuulosti kevyesti huvittuneelta . " .. Et niin mitään. " Delilan huulet hipaisivat jokaisella kuiskatulla sanalla Gerynin korvanlehteä. Delila kumartui vielä hieman eteenpäin tarttuakseen Gerynin käteen. Gerynin sormet punoutuivat ristikkäin hänen sormiensa kanssa. And it feels so right, so right, so right. |