Sarjakuvapohdintoja

Osa 2 - Jatketaan! Piirtojälki ja Sarjakuvan tyyli




Uusi versio plz!




<<<
Osa 1 Osa 3 >>>



Tämä on luonnollinen jatkumo edelliselle sarjakuvapohdinta-tutoriaalilleni, mutta toimii varmaan itsenäisestikin. Haluan vielä kerran huomauttaa, etten ole ammattilainen, mutta ottaen huomioon, että olen piirtänyt sarjakuvaa nettiin yli 5 vuotta, voinen sanoa, että osaan ainakin kertoa jotain siitä, miten asioita ei pidä tehdä.


Tee näin!!!

Ok sul on siis siGamaGee sarjakuvaidisss!!!1one Sä haluut varmaa piirtää sen eix ni?!!!!11?!+1+1 No hei mee sit tonne Painttiin, sen löytää Käynnistä valikko > Ohjelmat > Apuohjelmat XDDDDD sil voi sit niinku piirtää!!!11

Ei.

99 % Paintilla tehdyistä sarjakuvista on jotain, mitä kukaan laadukasta sarjakuvaa etsivä yli 13-vuotias ei halua lukea. Valitan. On tietenkin olemassa poikkeuksia (linkki), sarjakuvia jotka vaikuttavat luettavilta Paintista riippumatta. Ole niin kiltti - kun teet sarjakuvaa, ole valmis käyttämään aikaa enemmän kuin ne 5 minuuttia, jotka menevät siihen, että suttaat Paintilla "hienon taideteoksen". Maailmassa on liian monta huonoa Paint-sarjakuvaa. Mikäli tuntuu ylitsepääsemättömältä käyttää sarjakuvasivuun varttia enempää, kehotan sinua harkitsemaan uudelleen sarjakuvan piirtämistä.
Useimmat Paintilla kuvansa tekevät eivät omista skanneria. Tähän väliin haluaisin huomauttaa, että monilla kouluilla voi skannata, kirjastoissa saattaa olla skanneri (ainakin meidän pääkirjastossa on), kaverilla saattaa olla skanneri, ja jos mikään muu ei auta, sellaisen voi vaikka ostaa! Nykyään halvimpia skannereita saa jopa muutaman kympin hintaan, ja jos et ole valmis investoimaan sarjakuvasi tekemiseen senkään vertaan, jätä sarjakuvatouhu muille. Digikameralla tehdyt "skannaukset" olisi paras jättää pois, sillä kuvankäsittelyohjelmallakaan laatua on paha parantaa - vaikka sarjakuva olisi oikeasti hyvä, kamerakuvauksia kavahtaa aina. Ja jos et halua / olet opiskelija / et oikeasti pysty olemaan bilettämättä paria viikonloppua jotta saisit parikymppiä kasaa skanneria varten, voit sentään panostaa parempaan kuvankäsittelyohjelmaan kuin Paint on. Adoben sivuilta saa ladattua trial-versioita Photoshopeista, samoin Corelin sivuilta saa Paint Shop Pro -demoja. Sen lisäksi GIMP ja GIMPShop ovat molemmat ilmaisia ohjelmia, ja niihin taitaa olla olemassa suomenkielinen laajennuskin. Parempien skannereiden mukana tulee nykyään melko usein joku Photoshop Elementsin versioista, ja joskus tietokoneissakin tulee kylkiäisenä kuvankäsittelyohjelmia, joten vaihtoehtoja Paintille on!


Takaisin asiaan - Perusasiat kuntoon

Toivottavasti jokainen aloitteleva sarjakuvapiirtäjä nyt osasi sulkea MS Paintin ja jatkaa tämän tekstin lukemista.
Valitettavan usein netissä näkee sarjakuvia, joissa mättävät perusasiatkin, kuten esimerkiksi vaikka puhekuplien tai ruutujen järjestys tai jopa hahmojen tunnistettavuus.

Puhekuplat & ruudut

Ensiksi, keskiverto länsimainen lukija lukee sarjakuvan ruudut ja puhekuplat vasemmalta oikealle, ylhäältä alas (ja jos haluat tehdä oikein oikein "mangamaisen" sarjakuvan, silloin lukusuunta on oikealta vasemmalle, ylhäältä alas). Jostain syystä olen nähnyt, että tämä mättää monilla aivan aloittelijoilla. Mieti puhekuplien paikkoja etukäteen, jotta et joudu tekemään mitään noloa ratkaisua kuten "lue ruudut siinä järjestyksessä jossa ne on numeroitu :D" tekstiä sarjakuvan yhteyteen. Joka tapauksessa... puhekuplat ja muutkin kuplat, vaikka selostuslaatikot etc. - ovat tärkeitä sarjakuvissa. Suurimmassa osassa sarjakuvia sellaisia, ja sinunkin sarjakuvassasi hyvin luultavasti niitä on. Joten... panosta niihinkin. Itse "tarkistusluen" aina puhekuplien paikat, jotta ne varmasti luetaan loogisessa järjestyksessä ja jos asia ei niin ole, saatan joskus jopa tehdä asialle jotain. Jos ei itse osaa tai pelkää olevansa liian lepsu omille virheilleen, luetuta vaikka kaverilla, perheenjäsenellä tai vastaantulijalla puhekuplien paikat. Oikeasti - niin pieneltä yksiköltä sarjakuvan puhekuplat kuin vaikuttavatkin, niiden pitää toimia hyvin.
Kaikki puhe tai teksti ei välttämättä ole kuplien sisällä (esim. ääniefektit), mutta niiden lukusuuntaan ja -järjestykseen pätevät samat säännöt kuin puhekupliin.

Ruudutuksenkin pitää edetä sujuvasti ja mielellään mahdollisimman mukaillen "silmän liikettä". Puhekuplat ja ruudut luetaan aina samaan suuntaan, joten käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruutujen lukusuunta ei saa olla aasialaisittain oikealta vasemmalle ja samanaikaisesti puhekuplat luetaan länsimaalaisittain vasemmalta oikealle. On myös hyvin epäkätevää, jos vaihtaa lukusuuntaan "tarpeen mukaan". Se ei ole mikään "taiteellinen efekti", se on lukijasta todennäköisesti vain hämmentävää.
Ruutujen koko, päällekkäisyys ja joskus jopa muoto vaikuttavat siihen, missä järjestyksessä ne luetaan.

Lukekaa Lassia ja Leeviä. Harjoitelkaa, tutkikaa sarjakuvia, tai jotain. Olen kyllästynyt näkemään sarjakuvia joiden ruudutus kusee niin pahasti että vain nuolet ja numerointi tekevät asiaan jotenkuten järkeä. Ai joo, muista myös ruutujen "kujat", tai siis ne välit. On helppo nyrpistää nenäänsä ja sanoa, että onpas elitistiä ja typerää tehdä sellaiset, mutta todellisuudessa ruutujen väliin jäävä alue tekee sivusta miellyttävämmän näköisen, väljemmän, ymmärrettävämmän janiinpäinpois.


Itse tekniikka

Ensin on pakko sanoa jotain, joka kaikkien pitäisi älytä!
Seuraavan kerran kun näen jotain laadultaan alla olevan kaltaista, sanon oikeasti piirtäjälle suorat sanat.



En valehtele. Olen nähnyt sarjakuvia, jotka on piirretty yhtä "hienosti" kuin kahdessa minuutissa tekemäni esimerkki. En liioittele yhtään. (kuvapohja on muuten Isis-Indexistä)
Ensiksi, jos piirrät sarjakuvan, piirrä se itse. Ok, on ihan okei, jos pyydät kaveriasi tekemään taustoja tai auttamaan luonnoksissa. On ihan ok, jos pyydät apua tai otat vaikeisiin asentoihin vähän referenssiä. Mutta älä oikeasti kokeile korvata oman piirtotaitosi puutetta esimerkiksi kuvapohjien avulla! Ja jos mielesi teki tuohon edelliseen väittämääni kommentoida että "mutQ just kuvapohjikshan ne on tarkoitettu!" ja siten oikeuttaa sen, että voisit käyttää kuvapohjaa sarjakuvassa, ole kiltti äläkä tee sarjakuvaa ollenkaan. Jos et osaa piirtää jotain asentoa, tuota... onko sana "harjoittele" tuttu? Jos failaat asennon tekemisen ruhtinaallisesti, sinulle luultavasti huomautetaan asiasta. Se on ok. Jos käyt Sashatiainen.comissa tai edelläkin mainitussa Isis-Indexissa kopioimassa kuvapohjan, jokainen vähänkin kunnollisempaa sarjakuvaa piirtävä nauraa sinulle, copypasteaa linkkiä muille naurettavaksi ja huomauttelee asiasta kahta kauheammin. Myös läpipiirtäminen on ehdottomasti kieltolistalla. Yksinkertaisesti - älä läpipiirrä tai "ota mallia". Referenssin ottaminen on hyvästä. Vaikea asento tai kuvakulma? Etsi kuva - mieluiten vielä valokuva, jotta anatomia on varmasti oikein - joka vastaa suhteellisen paljon sitä, mitä haluat piirtää ja tutki sitä, ja koeta soveltaa omaan piirustukseesi. Millainen on Beretta? Etsi mallikuva ja piirrä. Mietitkö asua hahmollesi? Etsi kuvia vaatteista ja yhdistele niiden piirteitä luodaksesi jotain omaa, tai etsi suorilla kuva Guccin laukusta ja piirrä se. Sitä on referenssin ottaminen, ja sitä harrastetaan hyvin yleisesti, eikä se ole kiellettyä. "Mallista piirtäminen", ideoiden pölliminen ja läpipiirto ovat eri asia - näillä saat itsellesi vain Copycatin leiman, ja siitä on paha päästä enää irti.

Jos et ole valmis itse piirtämään sarjakuvaasi, näkemään sen piirtoon vaivaa, olemaan valmis tekemään sen eteen jotain... no, u fail. Ole kiltti ja jätä sarjakuvan piirtäminen niille, jotka oikeasti suhtautuvat siihen oikein.

Tyylin valinta

Se, miten ja millä välineillä toteutat sarjakuvasi on seuraava pohdinnan aihe. Anna sen MS Paintin olla, kuulitko!
Nettisarjakuvat ovat usein värillisiä tai mustavalkorasteroituta/-sävyisiä, mutta pelkkää ääriviivaakin näkee. Sillä ei nyt ole väliä. Sarjakuvan voi toteuttaa käsin "perinteisellä" medialla tai tietokoneella - tai kummallakin. Esimerkiksi Kissan lineartit on piirretty käsin, mutta väritys toteutetaan usein koneella. Piirtojälkikin on itsestäsi kiinni, ja oikeastaan minulla ei ole tästä enempää sanottavaa ._: paitsi että joo. Älä please kokeile matkia lempipiirtäjäsi tyyliä pilkuntarkasti, Tokyo Mew Mew tai Dragon Ball -tyylillä piirretyt sarjakuvat eivät toimi (ellei piirtojälki oikeasti ole tehokeino, esim. doujinshit voivat olla todella psykedeelistä luettavaa jos ne on piirretty samanlaisella tyylillä kuin originaali :DDD ). Keksi jotain omaa! Kthxbye.

Lisää valintoja...

Sitten lisää työskentelyvälineistä. Jotkut sarjakuva-aloittelijat tuntuvat uskovan, että sillä ei ole väliä, millä sarjakuvansa tekee, kunhan sarjakuvaa on. Se... tuota, anteeksi jos rikon unelmanne, ei toimi ihan niin. Jos ei jaksa tehdä kunnon sarjakuvaa, kannattaa jättää sen tekeminen väliin. Ensin pari sanaa paperin valinnasta.

Ensiksi. Älä käytä ruutupaperia jos haluat tehdä vakavasti otettavan sarjakuvan. Jos piirsit vihkoon koulussa pikkutuhman sarjakuvastripin ja laitat sen sivuillesi galleriakuvaksi, se on anteeksiannettavaa, ymmärrettävää ja kukaan tuskin valittaa asiasta. Jos kuitenkin yrität tehdä pidempää, jatkuvaa sarjakuvaa... älä käytä ruutupaperia, ok?
Toiseksi. Älä käytä kopiopaperia, jos aiot värittää vesiväreillä (näistä lisää myöhemmin). Kopiopaperi menee kastuessaan ruttuun, kupruilee, aaltoilee, venyy ja paukkuu. Lopputulos on yleensä melko kaoottinen ja kuprujen poisto käy työstä. Osta kunnon vesiväripaperia. Se on kallista, mutta sen arvoista.

Tussausvälineistä (mikäli tussaat sarjakuvasi, se ei ole pakollista, jos viimeistelet sarjakuvaa muuten. Esim. omassa Kissassani on pitkä pätkä lyijykynäluonnosta väritettynä. Pelkkä luonnossarjakuva käy kyllä vitseissä, irrallisissa sarjakuvakohtauksissa jne., mutta en tiedä jaksaisiko allekirjoittanut lukea 100 sarjakuvaa jossa on vain lyijykynäluonnosta. Ellei luonnos ole tosi hienoa...) sen verran, että kuulakärkikynä ei ole tussi. Älä käytä sitä sellaisena, ellet oikeasti tiedä, mitä olet tekemässä.

Väritysvälineistä sen verran, että tietokoneväritys ei ole laiskan vaihtoehto, jos sen nimittäin haluaa toteuttaa kunnolla. Kuvankäsittelyohjelman käytön opettelu vie aikaa, ja valitettavasti haste makes waste toimii myös digitaalisen kuvankäsittelyn maailmassa. Lens Flare ei ole Jeesus joka pelastaa epäonnistuneen värityksen. Jätä Fotarista löytyvät hauskat filterit käyttämättä. Älä varjosta dodge- ja burn-tooleilla, parempaa jälkeä on mahdollista saada aikaiseksi. Käytä muitakin värejä kuin huutavia, kirkkaita värejä.
Vesiväreillä värittää käytännössä vain kaksi sarjakuvapiirtäjätyyppiä - ne, jotka eivät tiedä, mitä tekevät ja haluavat päästä helpolla, sekä ne, jotka tietävät, mitä tekevät ja haluavat hienoa jälkeä. Suorastaan ahdistavan usein näkee kopiopaperille Jumbo-värein ja muovisiveltimin tehtyä sarjakuvaa. Vesivärit oikeasti vaativat aikaa, jotta niiden kanssa saisi mitään kivaa aikaiseksi (Linkki).
Puuväreistä sama juttu. Käytä jos osaat, harjoittele jos et osaa, mutta haluat välttämättä käyttää niitä. Kelvollisenkin lineartin saa pilalle surkealla värityksellä.
Jumbo-tussit eivät ole ykkösvalinta sarjakuvan väritykseen. Laatu maksaa, joten säästä ja josta itsellesi laatumarkerit (ProMarker, Prismacolor, Neopiko, Copic, Tria...) ja markeripaperia (suosittelen Schoellershammeria, tilattavissa ainakin Temperan verkkokaupsta, ja useissa conitapahtumissa sitä myydään myös. Se ensinnäkin on halvempaa kuin Letrasetin tai Copicin oma paperi, sitä on 50% enemmän lehtiössä ja se on oikeasti laadukkaampaa). Opettele tussiväritystekniikoita, etenkin sitä, kuinka väripinnasta saa tasaisen.
Rasterointi ei ole sama kuin vähän rösöä lineartin ympärille varjoiksi. Tussirasterointi on mahdollisuus, kuten myös ihka oikeat kalvorasterit (niitä käyttää ainakin Takashi), mutta rasterointivarjostuksessa - kuten harmaasävy/mustavalkovarjostuksessa muutenkin - on kyse myös varjostuksesta ja sävytyksestä, joka vaatii harjoittelua. Se, minne varjot tulevat on samanlaista kuin muissakin väritystekniikoissa. Olen huomannut, että monilla varjostus menee "viivojen seurailuksi", ts. varjostus on ihan viivan vieressä. Se on epäaitoa, eikä näytä yhtään hyvältä. Uskaltakaa varjostaa kunnolla!

Miten tämän kaiken tiivistäisi? Kenties voisin sanoa että jokainen taaplaa tyylillään ja että oikotietä onneen ei ole. Jokainen tyyli vaatii harjoittelua, eikä mikään ole periaatteessa toista helpompi. Jos joku väittää sinulle, öh, esimerkiksi vaikka että sarjakuvan värittäminen vesiväreillä on helpoin tapa 4vah, kyseinen henkilö ei ole kokeillut muita tekniikoita / on puolueellinen vesivärikannattaja / maalannut vesiväreillä kauemmin kuin pari viikkoa.


and the snake part does NOT LOOK LUMPY!!!

Tämä on hieman tekopyhää, myönnän. Olen itse henkilökohtaisesti huono ottamaan kritiikkiä vastaan, mutta kokeilen oikeasti päästä siitä yli (vaihtelevalla menestyksellä, tosin...) joten kai voin tuoda tämänkin esille...

Ensiksi. Kun olet tehnyt sarjakuvaa 3 sivua, on melko epätodennäköistä, että linkkisi löytyy joka sivulta ja olet Suomen suosituin online-sarjakuvailija. Jos "uudella" sarjakuvalla on paljon lukijoita alusta asti, sarjakuvan piirtäjällä on paljon ystäviä tai joku aikaisempi sarjakuva, jonka tämä uusi sarjakuva on korvannut. Joten älä itke. Valitettava totuus on, että kaikki eivät saa 500 lukijaa sarjakuvalleen heti tai aina edes koskaan. Lisää saa silti aina haluta :D *toivoisi itse Kissan olevan suositumpi*

Toiseksi... koeta kestää, jos joku sanoo, ettei pidä piirtotyylistäsi. Sitä sattuu. Ja koeta nähdä ero seuraavien kahden välillä: "En pidä tekemistäsi chibeistä, en vain ymmärrä niitä." ja "OOT VI*UN HUONO HYI HYI HYI!!!!!!!1one". Huomaatko? Ensimmäinen "puhuja" totesi asialliseen sävyyn, ettei chibiesi tyyli ole häntä varten, eikä haukkunut. Toinen "puhuja" taas on aivokuollut retardi, ja voit jättää hänet huomiotta. Voit tietenkin itse olla erimieltä tällaisista asioista. Jos joku sanoo, ettei pidä chibeistäsi, mutta jos itse pidät niistä, sinulla on tietty oikeus olla muuttamatta piirtojälkeäsi hänen vuokseen. Anatomiavirheet (ja muutkin virheet) ovat eri asia.

Älä väitä vastaan. On aika säälittävää katsoa, kun piirtäjä väittää että käsien selvä ylipituus johtuu perspektiivistä tai että katsojassa on jotain vikaa kun jo 15 muuta on huomauttanut samasta asiasta aikaisemmin. Joskus on oikeasti mahdollista, että kuvan katselija "katsoo kuvaa väärin" tai jotain, mutta... usein ei. Heh. Etenkin jos useampi huomauttaa samasta asiasta. Älä koskaan kumoa saamaasi kritiikkiä ainakaan sanomalla "olet tyhmä työni on virheetön". Aloitteleva piirtäjä, jota on aina vain kehuttu, sortuu valitettavan usein kumoamaan kaiken saamansa kritiikin toteamalla "se on mun tyylini tarkoituksella tein tuollaisen". Lempipiirtäjäsi, oli se sitten manga-ka tai ihan kuka tahansa muu, luultavasti opetteli anatomian ja sen sellaisen ennen kuin alkoi kehittää omaa tyyliään. Heck, Picassokin teki realismia ennenkuin siirtyi kubismiin. En väitä, että itse olisin mikään realismiguru tai mikään muukaan guru, mutta tunnistan - ja myönnän - töistäni löytyvän huonon anatomian ja yritän jatkuvasti kehittää anatomiaani parempaan suuntaan. Sitä paitsi tyylillä ja osaamattomuudella on vissi ero - esim. kaksi suosikkipiirtäjääni, Kohta Hirano ja Daisuke Ishiwatari liioittelevat molemmat ihmisruumiin mittasuhteita lähes naurettavuuksiin ja Ishiwatarin hahmoilla on lähes poikkeuksetta liikaa ja liian kehitettyjä lihaksia, mutta kuvat näyttävät silti hyvältä, koska perusanatomiantuntemus mahdollistaa liioittelunkin fiksuissa suhteissa!

Aivan yhtä huono vaihtoehto on poistaa kaikki saamansa huonot kommentit tai syyttää kriitikkoja "fleimauksesta" tai käskeä näiden "piirtämään itse parempi".


Muuta

Asioiden selittely ja sen sellainen on houkuttelevaa. Eikö hahmo onnistunutkaan? Siitä vain piirrät nuolen osoittamaan ko. hahmoa, ja kirjoitat, kuka hahmo on kyseessä! Laita vielä perään hauska hymiö!
Tai sitten älä. Mieluummin älä. Sitä on surkea katsoakin. Jos failasit jotain ruhtinaallisesti, piirrä uudestaan, piste. Vältä myös korvaamasta esim. koirasarjakuvan ihmisiä tikku-ukoilla tai vastaavilla, aivan yhtä paha asia. Älä kommentoi sarjakuvasivuja suoraan sivuun itseensä, älä jätä tyhjiä ruutuja joihin kirjoitat "tyhjää tilaa :DDDD", älä laita hahmojen puheisiin hymiöitä (ellei sarjakuva sijoitu vaikkapa nettiroolipeliin (ajattele .hackia)) jos et saa hahmoja näyttämään tunnetilaltaan ja näin tuo sitä esille ilman hymiötä, jatka harjoittelua tai jätä sarjakuvanpiirto niille, jotka - suoraan sanottuna - osaavat. Kamala kieltolitania, mutta oikeasti... oikeasti ihan aiheellinen. Suhtaudu varauksella myös chibeihin ja naamaansa väänteleviin hahmoihin. Ne oikeasti eivät ole hauskoja kaikkien mielestä.

On melko todennäköistä, että sarjakuvassasi on tekstiä. Jos kirjoitat käsin, tarkista että käsialasi on selvää. Ie. oma käsialani on aivan hirveää, ja siitä ei todistettavasti ole saanut kunnolla selvää kuin Rat ki Rani ._.

Luettavuus on muutakin kuin piirtojälkesi tai käsialasi:
Muista pienentää kuvat skannauksen jäljiltä nettiselaukseen sopiviksi. Hyvä koko on joku... leveys 600 px +- 100 px, korkeus 800 px +- 100 px. Korkeuden maksimi on siinä 1000 px, jos haluat tehdä "ison sivun". Tiedostokoko ei saisi olla yli 200 kb'ta, jotta hitaammatkin nettiyhteydet saavat kuvat joskus ladattua. Ei siis ainakaan BMP-tiedostoja (*köhPaintköh*) ja PNG-tiedostojakin varauksella. Mikään ei ole ikävämpää kuin odottaa kuvan latausta ylimaallisen kauan, ja sitten vielä lukea 2000 x 4500 -kokoista sivua... Tarkista myös tallennuksen yleislaatu. Liian pakattu jpg-tiedosto (sellainen joita esim. Paint tekee) on ruma, kunnon kuvankäsittelyohjelmissa (Photoshop ainakin, ja varmasti ainakin myös Paint Shop Pro), voi tallennuksen laadun yleensä määrittää itse.



Ja siinä kaikki tältä erää o_o


<<< Osa 1 >>> Osa 3