Chaos X

Juoni



Ensiksi, ennen kuin alan selittää mitään, esitän kaikkein tärkeimmän kysymyksen. Haluatko oikeasti tehdä sarjakuvaa? Onko sarjakuva jotain, mitä haluat tehdä? Eihän sarjakuva ole sinulle vain "trendijuttu", jota haluat piirtää siksi, että kaverisi tai idolisikin piirtää? Ethän piirrä sarjakuvaa vain siksi, että "manga on niin IHQ!"?

Mikäli vastasit kysymyksiin Kyllä, Kyllä, Ei ole ei, En!, onnitteluni - pääsit ensimmäisestä vaiheesta läpi. Tämä tutoriaali, tämä pohdiskelu, tämä saarna on juuri sinulle, ja luultavasti ymmärrät, mitä ajan takaa.

Juonen keksiminen

Juonen voisi olettaa olevan aika oleellinen osa sarjakuvaa... luulisi siis, että siihen panostettaisiin.
Valitettavasti näin ei useinkaan ole.
Juonen suhteen ihmiset voi jaotella kahteen eri "pääluokkaan" - niihin, jotka keksivät juonen ja haluavat tehdä siitä sarjakuvaa ja niihin, jotka haluavat tehdä sarjakuvaa, ja toivovat keksivänsä juonen. Kummastakin lähtökohdasta on varmasti mahdollista tehdä hyvää sarjakuvaa... jos siihen paneudutaan oikein.

Ihmisillä, jotka ovat taipuvaisia keksimään "hyviä sarjakuvaideoita", tuppaa olemaan ongelmia kiinnostuksen ylläpitämisen suhteen. Pahimmassa tapauksessa tilanne on tämä: sarjakuvapiirtäjä aloittaa "hyvän idean" pohjalta piirtämään sarjakuvaa, kyllästyy sarjakuvan piirtämiseen siinä kymmenennen sivun kohdalle ja lupailee kerta toisensa jälkeen "uutta, parempaa sarjakuvaa ^__^ jossa on ihan sikahyvä juoni kun sain kunnon idiksen", aloittaa alusta... ja lopettaa jälleen vähän ajan kuluttua. Tämän seurauksena sivulla on vähintään viisi sarjakuvaa, joita jatketaan siinä kerran vuodessa.
Toinen vaihtoehto on, että sarjakuvan idea ei oikeasti ollut niin hyvä kuin piirtäjä luulee. Hän katsoo hyvän elokuvan, ja keksii sen pohjalta "tosi hyvän idean sarjakuvaan"... ja eipä aikaakaan kun ilmoille suodetaan sarjakuvaa, joka on melko pitkälle Pirates of the Caribbean mutta furry-hahmoilla! Etenkin koirasarjakuvan piirtäjillä tuntuu olevan pakonomainen tarve kuulua sarjakuvaan; sarjakuvia, joiden selvin inspiraatiolähde on GNG tai Theo on pilvin pimein! Mieti siis hyvää ideaasi kahdesti.
Mainitsin myös sarjakuvapiirtäjät, jotka haluavat piirtää sarjakuvaa, mutteivät keksi ideaa. Se on ihan OK - sarjakuvapiirtäjä voi aloittaa tekemään vaikkapa harjoitusmuotoista improvisaatiosarjakuvaa. Mutta pahempi vaihtoehto on, että sarjakuvan piirtäjä hakee inspiraationsa esimerkiksi omasta suosikkimangastaan... ja päätyy tekemään ripoff-sarjakuvaa, koska ei keksi mitään omaa. Myös improvisaatiosarjakuvissa on ongelmansa. Pahimmassa tapauksessa ne ovat täysin päätöntä sekoilua, jota pidetään mukamashuumorisarjakuvan juonena. Huumori on yksi vaikeimmista sarjakuvan osa-alueista, älä käytä sitä pakoreittinä, jos et keksi mitään älykästä.
Jos keksit juonen, muttet osaa tai uskalla piirtää itse, tai jos haluat piirtää, muttet keksi juonta, on aina mahdollista, että haet itsellesi piirtäjää/käsikirjoittajaa. Helpointa tämä on taideyhteisöjen kautta, mutta myös ihan kyselemällä kivoilta ihmisiltä tai kavereilta luulisi halukaan "toisen osapuolen" löytyvän.


Retardiutta

Vaikka juonen suunnittelisi hyvin, voi siinä olla lehmänmentäviä aukkoja ja yleistä typeryyttä. Todella huonoja (tai ainakin ylikäytettyjä ja sitä kautta kliseisiä) juonikuvioita ovat mm. seuraavat:

  • Päähenkilön "tosi traaginen lapsuus". Onko mahdollista, että päähenkilösi olisi, tuota, päässyt aikuisuuteen asti ilman että hänen äitinsä/isänsä/sisaruksensa/koko perheensä/lapsuudenihastuksensa olisi kuollut dramaattisesti hänen silmiensä edessä? Olisiko mahdollista, että vaikka joku perheenjäsen kuolisi, se tapahtuisi jonkun muun kuin pääpahan toimesta ja pahimmalla mahdollisella hetkellä?
  • Jos päähenkilön joku läheinen nyt kuitenkin sitten kuolee, voiko sitä olla vatvomatta koko aikaa? "Pahikset tappoivat äitini! Minun on kostettava!" Do not want. Tämä omistautuminen voisi olla oikeasti tehokas tehokeino, jos sitä osattaisiin käyttää oikein, mutta... koska sitä ei kuitenkaan osata, vältä sitä.
  • Päähenkilöllä on muistinmenetys eikä hän muista mitään lapsuudestaan / päähenkilö on orpo, joka ei muista biologisia vanhempiaan ja on adoptoitu / kasvanut koko elämänsä kaduilla. 'nuff said.
  • Pääpahan ainoana motiivina on olla paha, eikä hänen julmuudelleen ole minkäänlaista fiksua selitystä. Hän on paha ja hullu siksi, että hän on paha ja hullu. Fiksua... Not.
  • Koirasarjakuvat: jotain juonen kannalta oleellista tapahtuu silloin kun hahmo on metsästämässä. Onhan metsästys hyvä tapa lähteä lauman luota, mutta... eikö mikään muu kävisi?
  • Koirasarjakuvat, mutta myös muut: Uusi hahmo joka sivulla ensimmäisen 20 sivun aikan. En nyt sano, että et saisi laittaa hahmoja sarjakuvaasi, sanoin vain, että älä esittele kaikkia heti ja liian tiukassa aikataulussa! Kun joka sivulla tavataan uusi hyvis joka liittyy päähenkilön laumaan, lukija hämmentyy hyvin nopeasti.
  • Kaikki vastaantuleva pitää tappaa. Etenkin koirasarjakuvat lankeavat tähän. Kaikki, jotka eivät ole hyviksen kanssa samaa mieltä ovat tapettavissa. Mitään ei voi selvittää puhumalla, ja kaikki ovat joko hyviä tai pahoja. Kukaan ei ole neutraali. Taistella voi mistä tahansa syystä, ja jos päähenkilö on lapsi/pentu, tasapainoisetkaan aikuiset eivät koskaan tunnu välittävän siitä, että pieksevät itseään puolet pienempää.
  • Jotkut -tun ennustukset. Etenkin koirasarjakuvissa. Yksi sana: Theo. Se oli ensimmäinen suomalainen nettikoiraeläinsarjakuva, enkä usko olevani väärässä, kun väitän, että vähintään 75% kaikista muista "ennustuskoiraeläinsarjakuvista" on enemmän tai vähemmän Theo-pohjaisia. Myös randomit enneunet ja jotkut mystikon horinat sarjakuvan alussa menevät tähän kategoriaan. Mystistä? Ehkä. Tylsää? Aivan varmasti. Jos ennustus on pakko pistää sarjakuvaan, älä ainakaan tyrkytä sitä lukijalle välittömästi. Ennustuksen voisi pistää vaikka puoliväliin sarjakuvaa, niin ettei se tunnut päälle liimatulta vaan uppoaa tarinaan.
  • Samaan syssyyn... randomitaikaesineet joita ei aina edes selitetä. Etsi riipus, se on kohtalosi. Miksi, miten, mikä riipus, miten tämä liittyy mitenkään mihinkään?! Täh?!
  • Valtavat aukot yleistietämyksessä. Pääasiassa "oikeaan maailmaan" sijoittuvien sarjakuvien ongelma, ellei kyseessä ole alternative universe (AU). Tiedättehän, milloin II maailmansota käytiin? Että aseet on joskus ladattava uudelleen, että niillä voi ampua? Että suojaamattomasta seksistä saattaa tulla oikeasti vauvoja?
  • Randomiretardius, jossa yksinkertaisesti ei ajatella. Yhtään mitään. Nopea esimerkki: Hopeanuolessa koirat juoksevat jatkuvasti ja käyttävät pitkiä aikoja paikasta toiseen siirtymiseen, ja ne piskit kiertävät vain Japania ... älä siis yritä itse pistää koiriasi matkustamaan Afrikan eteläkärjestä Siperiaan! Ensinnäkin, mitä järkeä siinä on, ja toisekseen, tiedättehän, että siinä menisi kauan?!

    Yllämainituista esimerkeistä yhtä tai useampaa näkee joka toisessa aloittelijasarjakuvassa. Myös vähemmänaloittelijasarjakuvissa niitä näkee, mutta paremmin toteutettuna. Mitä siis sanoisin? Vältä kliseitä, ellet osaa toteuttaa niitä omaperäisellä tavalla!


    Sarjakuvalle nimi?

    Omaperäinen sarjakuvasi vaatii myös nimen! No, keksi se itse, mutta anna minun ensin neuvoa, miten ei kannata nimetä sarjakuvaansa:

    ... sitä ennen, sivuhuomautus: keksin kaikki nimet itse ja omasta päästäni. Jos sinun sarjakuvasi nimi sattuu olemaan joku alla mainituista... lol?

  • Kaksiosainen englanninkielinen, usein täysin sattumanvarainen ja "coolilta kuulostava" nimi. Esimerkiksi: Bloody Moon, Deep Pain, Black Heart, Eternal Sorrow. Ja miksi? EPÄOMAPERÄISTÄ, ystävä hyvä! Minulta meni ehkä kolme sekuntia kirjoittaa nuo neljä esimerkkiä, mielikuvista en käyttänyt ollenkaan. Kaikista nimivaihtoehdoista ehdottomasti huonoin. Varo etenkin sanoja "Heart", "Moon", ja "Blood"... Heart Moon Blood... pitää itse aloittaa tuonniminen sarjakuva.
  • Japaninkielinen sana, joka ei liity mihinkään / on käännetty jostain sarjakuvan asiasta. Jos sarjakuva kertoo jostain japanilaisesta asiasta, sen laittaminen sarjakuvan nimeksi on ymmärrettävää, mutta jos ei... Esimerkkejä, presto! Akai Sora, Densetsu, Doragon
  • Japaninkielinen JA englanninkielinen sana Densetsu Fang, Kirikaze Star, Starlight Yume ... yhyy ;__; älä vain tee tätä.
  • Englanninkielinen tai japaninkielinen lempibiisisi. Tämä... selittää itsensä, eikö? Ellei kaikki sarjakuvassa pohjaudu ko. biisiin, ole kiltti ja keksi jotain omaperäisempää. Esimerkiksi: The Last Song, Ain't Afraid To Die, Dear My Friend ... tätä listaa voi jatkaa loputtomiin. Toimivat lyhytsarjakuvissa, mutta yli 50 sivun eeppinen tarina ei ehkä toimi, jos sen nimi on on "Beast of Blood".
  • "X:n Kosto" - korvaa X pääpahiksen tai -henkilön nimellä. Myös: "X:n jengi", "X:n elämä" tai "X ja kaverit".
  • Tämä on teille, jotka kuvittelette, että aiotte piirtää "hauskaa" huumorisarjakuvaa: "X:n seikkailut" tai "sekoilut".

    Miksi valitan tästä(kin)? Koska ihmiset kerta toisensa jälkeen nimeävät sarjakuvansa "Starless Nighteiksi" ja "Ramikazazanen Kostoiksi"! Sarjakuvan nimi... no, ehkä se ei ole niin valtava osa tarinaa (esimerkiksi monet animet ja mangat on nimetty todella tyhmästi, mutta voivat silti olla ihan ok (tosin IMO esim. Fruits Basket on oikeasti tyhmä...)), mutta itse pystyn jo aika hyvin sarjakuvan nimien perusteella päättämään, haluanko edes yrittää niiden lukemista. Esimerkiksi "Black Tsuki" ja "One Step Closer To The Edge" jäisivät minulta kokonaan lukematta.