Chaos X

Piirtäminen

Piirtämisestä



Juoni ja hahmot alkavat siis olla jotenkuten kasassa ja haluat jatkaa? Hyvä. Nyt puhutaan hieman sarjakuvan toteuttamisesta... eli piirtämisestä.

TEE NÄIN!!!

Sul on nyt siis ihan sikamaGee sarjis idis eix ni1!!! haluut salee piirtääki sitä eix ni11!!!?? no mee sit tonne MS Paintii, se nlöytää Käynnistä valikko > Apuohjelmat ja sil voi sit niinku sit piirtää!!!

Ole kiltti, älä tee niin. 99% Paint-sarjakuvista on jotain, mitä kukaan yli 13-vuotias, laadukasta sarjakuvaa etsivä henkilö ei halua lukea. Paint, vaikka tuleekin ilmaisena "kuvanmuokkausohjelmana" Windowsin mukana, ei ole millään muotoa mitään muuta kuin Paholaisen työkalu. Jos Paintilla haluaa hieno jälkeä, pitää käyttää siihen aikaa ja pitää osata.
Mitä tahdon sanoa?
Älä tee sarjakuvasivuasi viidessä minuutissa MS Paintilla, kiitti moi.
Maailmassa on liian monta huonoa Paint-sarjakuvaa. Mikäli tuntuu ylitsepääsemättömältä käyttää sarjakuvasivuun varttia enempää, kehotan sinua harkitsemaan uudelleen sarjakuvan piirtämistä. Useimmat Paintilla kuvansa tekevät eivät omista skanneria. Tähän väliin haluaisin huomauttaa, että monilla kouluilla voi skannata, kirjastoissa saattaa olla skanneri (ainakin meidän pääkirjastossa on), kaverilla saattaa olla skanneri, ja jos mikään muu ei auta, sellaisen voi vaikka ostaa! Nykyään halvimpia skannereita saa jopa muutaman kympin hintaan, ja jos et ole valmis investoimaan sarjakuvasi tekemiseen senkään vertaan, jätä sarjakuvatouhu muille - jos aiot piirtää sarjakuvaa vakavissasi, jossain vaiheessa se skanneri on ostettava.
Digikameralla tehdyt "skannaukset" olisi paras jättää pois, sillä kuvankäsittelyohjelmallakaan laatua on paha parantaa - vaikka sarjakuva olisi oikeasti hyvä, kamerakuvauksia kavahtaa aina - olen nähnyt vain muutamia oikeasti katsottavia kameraskannauksia. Ja jos et jostain ihmeen syystä halua ostaa skanneria / olet opiskelija, ja siksi aina nälkäkuoleman partaalla / et oikeasti pysty olemaan bilettämättä paria viikonloppua jotta saisit parikymppiä kasaa skanneria varten, voit sentään panostaa parempaan kuvankäsittelyohjelmaan kuin Paint on. Adoben sivuilta saa ladattua trial-versioita Photoshopeista, samoin Corelin sivuilta saa Paint Shop Pro -demoja. Sen lisäksi GIMP ja GIMPShop ovat molemmat ilmaisia ohjelmia, ja niihin taitaa olla olemassa suomenkielinen laajennuskin. Parempien skannereiden mukana tulee nykyään melko usein joku Photoshop Elementsin versioista, ja joskus tietokoneissakin tulee kylkiäisenä kuvankäsittelyohjelmia, joten vaihtoehtoja Paintille on.

Väännetäänpä rautalangasta...

Suljit siis Paintin? Hyvä.
Nyt voidaan siirtyä Paintin dissaamisesta varsinaiseen asiaan, eli siihen, miten sarjakuvasta saadaan toimiva.

Puhekuplat ja ruudutus
Oi, sarjakuvahan on sarjakuva juuri siksi, että siinä on sarjoissa kuvia. Nämä kuvat erotetaan toisistaan ruutujen avulla. Suurin osa sarjakuvan tekstissä sijaitsee näiden ruutujen sisällä olevissa puhekuplissa. Pysyttekö kärryillä? Hyvä. Koska ruudut ja kuplat ovat suuri, suuri osa sarjakuvaa, niiden pitäisi toimia.
Länsimainen lukija lukee sarjakuvasivun vasemmalta oikealle, ylhäältä alan. Manga luetaan oikealta vasemmalle, ylhäältä alas... mutta koska sinä piirrät sarjakuvaasi ensisijaisesti länsimaiselle yleisölle, ei "mangaruudutusta" välttämättä kannata käyttää. Ruudutuksenkin pitää edetä sujuvasti ja mielellään mahdollisimman mukaillen "silmän liikettä". Puhekuplat ja ruudut luetaan aina samaan suuntaan, joten käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruutujen lukusuunta ei saa olla aasialaisittain oikealta vasemmalle ja samanaikaisesti puhekuplat luetaan länsimaalaisittain vasemmalta oikealle. On myös hyvin epäkätevää, jos vaihtaa lukusuuntaan "tarpeen mukaan". Se ei ole mikään "taiteellinen efekti", se on lukijasta todennäköisesti vain hämmentävää. Ruutujen koko, päällekkäisyys ja joskus jopa muoto vaikuttavat siihen, missä järjestyksessä ne luetaan. Tarkastele ammattilaisten sarjakuvia nähdäksesi, miten homma toimii käytännössä.

Jos olet epävarma, etsi ruudutukseen apua. Lue paljon sarjakuvaa, tarkistuta ruudut ja harjoittele. Netin uumenissa on paljon huonoja sarjakuvia, joiden ruudutuksen ja "kuplituksen" "pelastaa" numerointi. Sarjakuvan pitäisi toimia ilman numerointiakin, piste. Mikään "kuplat eivät mahtuneet toisin päin" -selitys ei käy. Toinen piste. Kuin ruudutat, muista myös ruutujen "kujat", tai siis ne välit. On helppo nyrpistää nenäänsä ja sanoa, että onpas elitistiä ja typerää tehdä sellaiset, mutta todellisuudessa ruutujen väliin jäävä alue tekee sivusta miellyttävämmän näköisen, väljemmän, ymmärrettävämmän. Helpomman lukea.

Vaihtelevuus
Käytä vaihtelevia ruutukokoja, äläkä pistä sivulle liikaa ruutuja. 20 ruutua per sivu on ihan liikaa! "Tiiliseinäsivut", joissa on monta pientä ruutua vierivieressä, ilman mitään ruutukoon ja -muodon vaihdoksia, ovat äärettömän tylsää luettavaa. Samoin ovat myös täysin sattumanvaraiset ruudunmuodot, esim. sydämen muotoinen ruutu kohdassa, johon se ei lainkaan sovi. Kannattaa mieluummin tehdä kolme tosi isoa ruutua ja yksi pienempi ruutu kuin 25 tosi pientä ruutua per sivu.

Piirtämään!


Mikä meni pieleen?
En valehtele. Olen nähnyt sarjakuvia, jotka on piirretty yhtä "hienosti" kuin kahdessa minuutissa tekemäni esimerkki. En liioittele yhtään. (kuvapohja on muuten Isis-Indexistä) Ensiksi, jos piirrät sarjakuvan, piirrä se itse. Ok, on ihan okei, jos pyydät kaveriasi tekemään taustoja tai auttamaan luonnoksissa. On ihan ok, jos pyydät apua tai otat vaikeisiin asentoihin vähän referenssiä. Mutta älä oikeasti kokeile korvata oman piirtotaitosi puutetta esimerkiksi kuvapohjien avulla! Ja jos mielesi teki tuohon edelliseen väittämääni kommentoida että "mutQ just kuvapohjikshan ne on tarkoitettu!" ja siten oikeuttaa sen, että voisit käyttää kuvapohjaa sarjakuvassa, ole kiltti äläkä tee sarjakuvaa ollenkaan. Jos et osaa piirtää jotain asentoa, tuota... onko sana "harjoittele" tuttu? Jos failaat asennon tekemisen ruhtinaallisesti, sinulle luultavasti huomautetaan asiasta. Se on ok. Jos käyt esimerkiksi aikaisemminkin mainitussa Isis-Indexissa kopioimassa kuvapohjan, jokainen vähänkin kunnollisempaa sarjakuvaa piirtävä nauraa sinulle, copypasteaa linkkiä muille naurettavaksi ja huomauttelee asiasta kahta kauheammin.
Myös läpipiirtäminen on ehdottomasti kieltolistalla. Yksinkertaisesti - älä läpipiirrä tai "ota mallia". Referenssin ottaminen on hyvästä. Vaikea asento tai kuvakulma? Etsi kuva - mieluiten vielä valokuva, jotta anatomia on varmasti oikein - joka vastaa suhteellisen paljon sitä, mitä haluat piirtää ja tutki sitä, ja koeta soveltaa omaan piirustukseesi. Millainen on Beretta? Etsi mallikuva ja piirrä. Mietitkö asua hahmollesi? Etsi kuvia vaatteista ja yhdistele niiden piirteitä luodaksesi jotain omaa, tai etsi suorilla kuva Guccin laukusta ja piirrä se. Sitä on referenssin ottaminen, ja sitä harrastetaan hyvin yleisesti, eikä se ole kiellettyä. "Mallista piirtäminen", ideoiden pölliminen ja läpipiirto ovat eri asia - näillä saat itsellesi vain Copycatin leiman, ja siitä on paha päästä enää irti.

Hmm, miten toteuttaisin tämän...?

Tyylin valinta on aika oleellinen osa piirtojälkeä. Haluatko mustavalkoisen sarjakuvan? Harmaasävyrasteroidun? Värillisen? "Perinteinen" väritys vai tietokoneväritys? Valintoja, valintoja.
Suurin osa nettisarjakuvista on värillisiä, mutta harmaasävyä ja pelkkää linearttiakin näkee joskus.
Piirtojälkikin on itsestäsi kiinni, ja oikeastaan minulla ei ole tästä enempää sanottavaa... paitsi että joo. Älä please kokeile matkia lempipiirtäjäsi tyyliä pilkuntarkasti, Tokyo Mew Mew tai Dragon Ball -tyylillä piirretyt sarjakuvat eivät toimi (ellei piirtojälki oikeasti ole tehokeino, esim. doujinshit voivat olla todella psykedeelistä luettavaa jos ne on piirretty samanlaisella tyylillä kuin originaali :D ). Keksi jotain omaa, jalosta omaa tyyliäsi.

Tyylin ja toteutuksen valinnalla on väliä! Monet aloittelijat tuntuvat uskovan, että sarjakuvan tyylillä ei ole väliä, vain sillä, että sarjakuvaa on. Tämä ei ole totta! Jaksa panostaa sarjakuvan piirtojälkeen edes hieman, älä vain siihen, että lykkäät sarjakuvaa 6 sivua per päivä ulos. Nettisarjakuvan ei tarvitse olla elämäsi pääpointti, mutta jos huomaat käyttäväsi vain 15 min per sivu, nettisarjakuvat eivät ehkä ole sinun juttusi.

Omia vahvuuksiaan kannattaa käyttää, ellei sitten tee sarjakuvaa juuri siksi, että oppisi jotain uutta. Mikäpä siinä. Mutta varo, ettet jää odottamaan "Messiasta": olen nähnyt monia, monia kertoja, että piirtäjä lupaa parempaa sarjakuvaa heti kun saa uuden version Photoshopista / piirtopöydän / copicit. Yksikään edellä mainituista välineistä ei tee sinusta parempaa taiteilijaa välittömästi, eikä sarjakuvaa voi arvostella pelkästään käytetyn median perusteella. Se, että värität sarjakuvasi copiceilla, ei tee sarjakuvastasi välittömästi parempaa. Kaikki välineet vaativat harjoittelua, etkä voi luottaa siihen, että ne auttaisivat sinua mitenkään.

Paperin valinta
Jos aiot tehdä vakavasti otettavaa sarjakuvaa, älä käytä ruutu- tai viivapaperia. Se antaa hyvin "n00bmaisen" kuvan sinusta. Käytä vain valkoista paperia sarjakuvasi taustana. Jos piirsit vihkoon koulussa pikkutuhman sarjakuvastripin ja laitat sen sivuillesi galleriakuvaksi, se on anteeksiannettavaa, ymmärrettävää ja kukaan tuskin valittaa asiasta. Jos kuitenkin yrität tehdä pidempää, jatkuvaa sarjakuvaa... älä käytä ruutupaperia, ok?

Tussaustavan valinta
Tussausvälineistä (mikäli tussaat sarjakuvasi, se ei ole pakollista, jos viimeistelet sarjakuvaa muuten. Esim. omassa Kissassani on pitkä pätkä lyijykynäluonnosta väritettynä. Pelkkä luonnossarjakuva käy kyllä vitseissä, irrallisissa sarjakuvakohtauksissa jne., mutta en tiedä jaksaisiko allekirjoittanut lukea 100 sarjakuvaa jossa on vain lyijykynäluonnosta. Ellei luonnos ole tosi hienoa... hmm....) sen verran, että kuulakärkikynä ei ole tussi. Älä käytä sitä sellaisena, ellet oikeasti tiedä, mitä olet tekemässä.

Väritystavan valitan
Tietokoneväritys. Tällä en viittaa sitten jo aikaisemmin mainittuun Paintiin - älä käytä sitä. Tietokoneväritystä pidetään "helppona", mutta aivan syyttä. Se ei ole mikään nopea tai helppo väline, mikäli haluat tehdä sen kunnolla! Kuvankäsittelyohjelman käytön opettelu vie aikaa, ja valitettavasti haste makes waste toimii myös digitaalisen kuvankäsittelyn maailmassa. Lens Flare ei ole Jeesus joka pelastaa epäonnistuneen värityksen. Jätä Fotarista löytyvät hauskat filterit käyttämättä. Älä varjosta pelkästään dodge- ja burn-tooleilla, parempaa jälkeä on mahdollista saada aikaiseksi. Käytä muitakin värejä kuin huutavia, kirkkaita värejä. Opettele saamaan ohjelmastasi, oli se sitten GIMP tai Photoshop, kaikki irti. Toistan tämän: älä kuvittele, että table tai uusi Photoshop tekee sinusta maagisesti paremman. Varaudu pettymään, mikäli oletat piirtotaitosi nousevan viisinkertaiseksi tablen myötä.
Vesiväriväritys on kaksiteräinen miekka. Toisaalta sillä on mahdollista saada hienoa jälkeä... toisaalta sillä on mahdollista pilata kaikki. Vesiväreillä sarjakuvaansa värittävät yleensä ne, jotka haluavat päästä helpolla ja ne, jotka ovat valmiita näkemään oikeasti vaivaa ja saamaan kaiken irti työvälineestään. Älä käytä kopiopaperia vesiväriväritykseen. Se tuhoaa kaiken. Piste.
Puuväreistä melkein sama saarna. Joko väritys on ala-astetasoa tai sitten hienoa ja aikaa vievää. Keskitietä ei tunnu olevan olemassakaan.
Tussiväritys tarkoittaa käytännössä katsoen joko Stabiloita & Jumbo-tusseja tai sitten Copiceja. Harhaluulo on, että Copicit tekevät itsestään hyvää jälkeä - on olemassa paljon mukamascopictaitelijoita, jotka käyttävät tussejaan kuin Tiimarin halpiskyniä, eivätkä osaa ottaa niiden koko potentiaalia käyttöönsä. Harjoittele tussiväritystä, siitä voi saada ihan näyttävää, jos näkee vaivaa.
Rasterointi. Kalvorasterit ovat nettisarjakuvissa muihin väritys-/sävytystapoihin verrattuina harvinaisia, mutta niitäkin käytetään. Tussirasterointi ei kuitenkaan ole sama asia kuin vähän rösöä lineartin ympärille! Vältä sitä.
Ja sitten on tietysti muita, sekalaisia välineitä kuten vahaliituja tai jotain muuta vastaavaa.

Miten tämän kaiken tiivistäisi? Kenties voisin sanoa että jokainen taaplaa tyylillään ja että oikotietä onneen ei ole. Jokainen tyyli vaatii harjoittelua, eikä mikään ole periaatteessa toista helpompi. Jos joku väittää sinulle, öh, esimerkiksi vaikka että sarjakuvan värittäminen vesiväreillä on helpoin tapa 4vah, kyseinen henkilö ei ole kokeillut muita tekniikoita / on puolueellinen vesivärikannattaja / maalannut vesiväreillä kauemmin kuin pari viikkoa.

Kun olet valinnut tekniikkasi, älä vaihtele sitä ainakaan joka sivun välillä. Jotkin ekstrasivut tai sivut, jotka haluat muuten poikkeamaan massasta, voit tehdä erilaisen väritystyylin. Älä kuitenkaan vaihda väritystyyliä radikaalisti siksi, että kyllästyit.

Vaihtelu virkistää

Nyam. Kun piirrät sarjakuvaa, piirrä sitä kunnolla. Pitäisi olla tarpeetonta sanoa, että luonnostele ensin, tussaa sitten, älä ala välittömästi piirtää tussilla, joten en sano.
Kun piirrät, vaihtele kuvakulmia ja ruutukokoja. Häiritsevän monissa sarjakuvissa (katso Kissan alku- ja keskivaihe =_=) ei ole mitään muuta kuin puhuvia päitä tai ylävartaloita, ja kaikki ruudut ovat samanlaisia. Vältä tätä! Esittele myös hahmon koko vartaloa ja ympäristöä.

"And the Snake part does NOT LOOK LUMPY!"

Tämä on hieman tekopyhää, myönnän. Olen itse henkilökohtaisesti huono ottamaan kritiikkiä vastaan, mutta kokeilen oikeasti päästä siitä yli (vaihtelevalla menestyksellä, tosin...) joten kai voin tuoda tämänkin esille...

Ensiksi. Kun olet tehnyt sarjakuvaa 3 sivua, on melko epätodennäköistä, että linkkisi löytyy joka sivulta ja olet Suomen suosituin online-sarjakuvailija. Jos "uudella" sarjakuvalla on paljon lukijoita alusta asti, sarjakuvan piirtäjällä on paljon ystäviä tai joku aikaisempi sarjakuva, jonka tämä uusi sarjakuva on korvannut. Joten älä itke. Valitettava totuus on, että kaikki eivät saa 500 lukijaa sarjakuvalleen heti tai aina edes koskaan. Lisää saa silti aina haluta :D *toivoisi itse Kissan olevan suositumpi*

Toiseksi... koeta kestää, jos joku sanoo, ettei pidä piirtotyylistäsi. Sitä sattuu. Ja koeta nähdä ero seuraavien kahden välillä: "En pidä tekemistäsi chibeistä, en vain ymmärrä niitä." ja "OOT VI*UN HUONO HYI HYI HYI!!!!!!!1one". Huomaatko? Ensimmäinen "puhuja" totesi asialliseen sävyyn, ettei chibiesi tyyli ole häntä varten, eikä haukkunut. Toinen "puhuja" taas on aivokuollut retardi, ja voit jättää hänet huomiotta. Voit tietenkin itse olla erimieltä tällaisista asioista. Jos joku sanoo, ettei pidä chibeistäsi, mutta jos itse pidät niistä, sinulla on tietty oikeus olla muuttamatta piirtojälkeäsi hänen vuokseen. Anatomiavirheet (ja muutkin virheet) ovat eri asia.

Älä väitä vastaan. On aika säälittävää katsoa, kun piirtäjä väittää että käsien selvä ylipituus johtuu perspektiivistä tai että katsojassa on jotain vikaa kun jo 15 muuta on huomauttanut samasta asiasta aikaisemmin. Joskus on oikeasti mahdollista, että kuvan katselija "katsoo kuvaa väärin" tai jotain, mutta... usein ei. Heh. Etenkin jos useampi huomauttaa samasta asiasta. Älä koskaan kumoa saamaasi kritiikkiä ainakaan sanomalla "olet tyhmä työni on virheetön". Aloitteleva piirtäjä, jota on aina vain kehuttu, sortuu valitettavan usein kumoamaan kaiken saamansa kritiikin toteamalla "se on mun tyylini tarkoituksella tein tuollaisen". Lempipiirtäjäsi, oli se sitten manga-ka tai ihan kuka tahansa muu, luultavasti opetteli anatomian ja sen sellaisen ennen kuin alkoi kehittää omaa tyyliään. Heck, Picassokin teki realismia ennen kuin siirtyi abstraktimpaan. En väitä, että itse olisin mikään realismiguru tai mikään muukaan guru, mutta tunnistan - ja myönnän - töistäni löytyvän huonon anatomian ja yritän jatkuvasti kehittää anatomiaani parempaan suuntaan.

Tyylillä ja osaamattomuudella on iso ero. Jos tekee mieli nyrpistää nokkaansa anatomiasäännöille ja ruudutuksen kujille ja sen sellaiselle, koska suosikkimangakasikaan ei piirrä kaikkea ihan anatomian mukaan / tekee kapeita ruutukujia... ÄLÄ TEE SITÄ. Suosikkimangakasi on hyvin luultavasti ihan ammattilaispiirtäjä. Hän on harjoitellut sarjakuvan tekemistä, ihmisten (tai koirien tms.) piirtoa ja kehittänyt samalla omaa tyyliään. Hän osaa rikkoa sääntöjä oikein. Sinun on tiedettävä perusasiat, ennen kuin voit edetä rikkomaan niitä.

Jos saat kritiikkiä, kuuntele sitä. Älä poista kaikkia kommentteja, joissa ei lue "OMG kawaii", älä käske kriitikkoa "piirtämään itse parempi" ja älä ainakaan ota vuosisadan angsteja siitä, että joku ei pidäkään siitä, miten varjostit hahmon yhdessä ruudussa. Muista! Jossain asioissa voit kyllä olla myös eri mieltä kriitikon kanssa; mutta älä silti ole sokea omille virheillesi.

Upslallaa

Hupsis! Piirtelit sarjakuvaa, ja mokasit jotain. Eikö hahmosta tullut tunnistettava? Ei hätää! Sen sijaan että aloittaisit sivun alusta tai kävisit kirjakaupassa ostamassa korjauslakkaa, pääset helpommalla, jos vain piirrät nuolen osoittamaan pieleen mennyttä hahmoa, ja kirjoitat sen viereen, kuka kuvassa on! xD eikö ole helppoa!
Ehkä... mutta älä tee sitä.

Piirrätkö koirasarjakuvaa, mutta pitäisikö sarjakuvassa vilahtaa myös ihmisiä? Älä korvaa ihmisiä tikku-ukoilla - yritä edes ihmisiä! Pieleenkin mennyt ihminen on parempi kuin tikku-ukko. Sama pätee myös ihmissarjakuvien "taustahahmoihin". Jos yrität piirtää ihmisjoukkoa taustalle, kokeile edes ... älä luovuta heti ja piirrä tikku-ukkoja! Tikku-ukot pois, siis.
Haluaisitko kommentoida sarjakuvasivuasi? No, siitä vain, kunhan et tee sitä sivuun itseensä. Ei siis marginaaliin mitään "Annien silmä on vähän hassu..." -tekstejä.
Jääkö sivu yhtä ruutua vaille? Älä ainakaan kirjoita kyseisen ruudun paikalle "tyhjää tilaa!". Tee jostain toisesta ruudusta isompi tai järjestele ruutuja niin, ettei tyhjää kohtaa jää.
Jos hahmo liikkuu, kokeile saada liike onnistumaan ilman, että sinun pitää kirjoittaa roolipeleistä tutulla tavalla *asteriskeihin* hahmon tekemin. Ei siis mitään *hyppää*, *pysähtyy*, *läähättää* tai *istuutuu* -tyylisiä tekstejä. Ääniefektejä voi käyttää, mutta sarjakuva ei ole mikään roolipeli.

Varo liikaa "mangaistumista"! Mangavaikutteet, jos ne tehdään tyylillä, voivat olla oiva piriste sarjakuvalle, mutta aivan liian usein - aivan liian usein - mangan varjolla harrastetaan kaikkea tyhmää idiotismia. Chibejä, huitovia käsiä ja jalkoja, hikipisaroita sekä ohimosuonia siis käyttöön vasta pitkän harkinnan jälkeen! Ne eivät ole kaikista hauskoja, ja etenkin muuten vakavassa sarjakuvassa sellainen ei yksinkertaisesti toimi, eikä huumorisarjakuvastakaan tule huumorisarjakuva sen takia, että siinä on paljon chibisekoilua.